Ajatukset edelleen pääosin siinä että pitää ensiksi löytää halpa mesta johon pistää kamat, ja sitten lähteä etsimään se bungamesta jossa saa hammockin laittaa kiinni ja ottaa rauhallisesti.
Valittiin paikaksi Pondok Lita, halpa 150k/yö maksava hotelli ihan kylän keskustassa, moskeijan "vieressä".
Ensikosketus Gili Trawanganiin oli kauhunsekainen pettymys.
Saari ei suinkaan ollut mikään pieni hätänen saari jolla olis kourallinen turisteja, sensijaan ensimmäiseksi silmiin tuli rantakatu jossa ravintoloita ja baareja toinen toistaan innokkaammin yrittämässä myydä meille yösijaa, ruokaa, juomaa, huumeita (tästä myöhemmin lisää), naisia, you name it.
Vitutuksen, pettymyksen ja kaiken tuon tunteiden velloessa istuimme Pondok Litan sängyillä, ja pohdimme että pakkohan täällä nyt on olla sellanen meidän unelmien mestakin.
Mutta kun ei ole.
Unelmat ja Fantasiat ei vaan ole todellisuutta, ja niistä ei todellisuutta tule vaikka kuinka kiukuttelee, tiedossa siis oli melko hämmentävä ilta.
Hämmennyksen sekaisissa tunnelmissa, ei edes tullu otettua yhtään kuvaa Pondok Litasta, saati koko saaresta ekapäivänä. Lombokista tuli kyl kuva, mutta sitä en ole padille edes ladannut :D
Päivän aikana epäuskoisina vuokrattiin pyörät :D Josta onkin hauska tarina kerrottavana.
Ensimmäinen mesta josta MEINATTIIN ottaa pyörät päiväksi lainaan, olis pyytäny 50k/päivä/pyörä, ei kuitenkaan otettu ekasta mestaa vaan jatkettiin matkaa kävellen, vain tajutaksemme jossainvaiheessa et rakot alkoi oleen jaloissa.
Noh, pyörä alle, ja saatiin ne 35k/päivä hintaan vähän sivummalta kun suoraan sataman edestä, ylläripylläri.
Noh, itse sain pyörän jossa oli isoin vaihde käytössä ja muuten vaihteet jumissa, mutta muuten ihan ok pyörä, ehkä takakumissa liian vähän ilmaa, mut ei sekään niin hirveen pahalta tuntunut, ainakaan siinä vaiheessa. Eli pyörä jolla pitää ajaa lujaa jotta ei hajoa päiviinsä kun tiet on mitä on, ja takakumissakin hiukan liian vähän ilmaa.
Antti sai taas pyöräksi pyörän jossa ei toiminu jarrut, mut muuten kyl ihan vallan mainio pyörä.
Ja sitten.
Gili Trawanganin teillä ei ole moottoriajoneuvoja, ainoastaan pyöriä ja aasi/muuli kärryjä.
Suurimmaksi osaksi tie ei ole päällystetty, ja joissakinpaikoissa joutuu ajamaan hiekalla, eli, minä pyörällä jossa on pakko ajaa nopeaa jotta edes pystyis menemään noilla hiekkasimmilla pätkillä eteenpäin, ja Antti jolla pyörä jossa jarrut ei toimi :D
Minä siis tykittelin naamamärkänä viilettäen että sain vähän edes pyörällä kuljettua ja Antti taas hitaasti madellen koska jarrut ei toimi, voi helvetti sitäkin naurunmäärää kun tajuttiin kuinka taas meillä oli Murphy mukana pyörien valinnassa :D
Paikallinen "taksi".
Auringonlasku saaren toiseltapuolen, eli tänne auringonlaskua ei näe, vain sen värjäämän taivaanrannan, joka oli todella hieno myös.
Gili Trawangan Windy/Main Beach.Aikaisemmin mainitsin huumekauppiaat, nyt niistä lisää.
Eli, jokainen trävelleri tiedostaa kuolemantuomion jo heti Indonesiaan laskeutuessaan, ja se pitää ottaa todellakin huomioon, Gili Trawangan oli tosin hiukan erilainen. Paikalla ei ole kuin 3 poliisia, koko saarella, joita viikon aikana nähtiin ehkä kahdesti, ehkä kolmesti. Toisella kertaa yksi poliisi ajoi Anttiin pyörällä pahki kun ihaili mun tatuointeja ajaessaan ohi, vain pyydelläkseen anteeksi ja kehuakseen tatuointeja.
Gili Trawanganilla on paljon päihteitä, kokaiinistä marijuanaan, ja viagrasta cialikseen, prostituutiota on, vaikkakin ei LÄHELLEKKÄÄN sellaisissa määrin kuin Balilla on.
Naisille tämä tietenkään ei tule niin selvästi esille, ja meillekkin eräs Saksalainen nainen väitti että Trawanganilla ei ole prostituutiota, vain saadakseen kuulla paikalliselta sukellusopettajalta olevansa ikäväkyllä väärässä.
Trawangan onkin bilesaari, täällä näkee länkkärituristeja sienipäissään (Sienet on laillisia indonesiassa) ja niitä myydäänkin melkeen jokaisen baarin/kujan yhteydessä.
Marijuanaa tulet näkemään niin paljon kun vaan haluat, se ei saarelta lopu.
Jollain tasolla tajusin että täällä poliisi on shown vuoksi, ja perus säännöt ei päde.
Viikon oleilun jälkeen voin todeta olleeni oikeassa, Gili Trawangan ei ole ihan normaali saari... se on jotain vähän erinlaista, niin hyvässä kuin pahassa.
Gili Trawangan by night.Illalla Trawangan herää henkiin, ja uskokaa tai älkää, mutta ensimmäisen illan aikana, kaiken sen pettymyksen ja ahdistuksen myllerryksestä nousi eräänlainen tajunnan herääminen.
Tajusin että ei olisi ehkä järkevää travellaa ajatellen jotain fantasia unelmia paikoista, vaan ehkä kaikki tulisi ottaa vaan sellaisena kun ne on, go with the flow filosofiaa.
Tämän "valaistumisen" jälkeen Trawanganista muodostui jopa miellyttävä paikka, kun ei enää pullikoinut vastaan ja haistatellut sille mitä näki, vaan enemmänkin halasi todellisuutta, ja hyväksyi että tämä saari ei ole se mesta jossa on bunga rannalla, jossa voi olla hammockissa juoden bisseä ja ottaen aurinkoa.
Tämän tajuaminen oli ERITTÄIN tärkeää viihtymiselle, ja samaisen valaistumisen yhteydessä myös päätimme aloittaa SSI Open Water Diver kurssin, olimmehan aktiviteettipärinä saarella toisin kuin alussa olimme paikan aatelleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti