Internetin blogeja, ja kuvia/wikipediaa lukien olimme muodostaneet jonkinmoisen mielikuvan tästä paratiisisaaresta.
Mielikuvissa oltaisiin pienellä saarella jossa on ehkä yks pankkiautomaatti, ja kourallinen turisteja, bungalow rannalla, ja siinä riippukeinu jossa voisi löhöillä päivät pitkät pääksytysten.
Näillä haaveilla sitten lähdettiin kohti Padang Baita, tarkoituksena hypätä suoraan Speed Boattiin ku satama kaupunkiin päästäisiin.
Neljän päivän aikana Balilla olimme jo sinut hintojen kanssa, ja hyvin tiedostanut että turisteja kusetetaan AINA jos vaan länkkäri siihen tilaisuuden antaa. Onneksemme olimme tavanneet myös rehellisen taksikuskin, hindun, joka kertoi meille asioita joista muut eivät viitsinyt edes pukahtaa, esim Suharton mafiasta jne.
Noh, tämä kuski haki meidät, ja ajoi 2 tunnin ajomatkan pysähtyen välillä näyttämään paikkoja, ja kertomaan vähän historiaa ja niin edelleen, ensimmäinen rehellinen taksikuski btw koko reissun aikana Balilla. Ja hintaa tälle ajelulle tuli sama 300k mitä meiltä kusetettiin heti ensimmäisenä päivänä. Sama 300k on myös hintana tulevaisuudessa kokopäivän taksiajelulle Balilla, eli ihan sama mihin, kuinka kauan jne, Wayan tulee mukaan kuskaa jne ja illalla lähtee sit kotiin, hienomies, ei voi muuta sanoa.
-----
-----
Parintunnin ajon jälkeen päädyimme Badang Baihin, vain huomataksemme että ei taida olla toivoa päästä mihinkään Speed Boattiin enää tähän aikaan, joten fiksusti päätimme jäädä yöksi tähän pieneen rauhalliseen kalastaja kylään. Joka osottautui erittäin hyväksi ratkaisuksi.
Varasimme huoneen ilmastoinnilla Serangan Inn II:sta josta en kyllä voi sanoa mitään pahaa, erittäin miellyttävät huoneet, sängyt, suihku, terassi jne... 5 tähteä. Hintakaan ei hirveemmin päätäpakottanut, 350k / yö jonka tietenkin jaamme. Eli 10e on 122.5k rupiaa, siitä sit laskemaan paljonko yö maksaa.
Badang Bai jäi päällimmäisenä mieleen rentona, rauhallisena, hellyyttävänä paikkana jossa meille tarjoiltiin Balin parhaimmat safkat sofar, aivan sama vaikka Balilla oliskin hienoja ammattikokkeja, Padang Bain ruokaan sillä ei ole mitään sanottavaa.
Illan päätteeksi istuimme sitten terassilla ja kertasimme mitä oli reissussa tähän mennessä käynyt, ja nauroimme kuinka meitä oltiin jo ukotettu niin monesti, ja vielä niin että me oltiin tietoisia siitä et meitä yritettäis huijata... silti me niihin ukotuksiin langettiin... naurussa oli pidättelemistä kyllä kun sitä muisteltiin.
Seuraavana aamuna matka lähti satamasta kohti Gilin saaria, ja näistä juurikin "bilesaareksikin" kutsuttua Gili Trawangania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti