Tarkoituksena oli, että tultuamme Medaniin, haemme ensimmäiseksi kuukauden 3g kortit "vehkeisiin" et saa netin vaikka viidakossa (Sumatralla on yllättävän kattava 3g verkko. Hämmästyttävän kattava) oltaisiinkin.
Noh, kuten aiemminkin, asiat ei vaan ole aina niin yksinkertaisia.
Kuten tätä blogia aiemmin seuranneet varmaan on huomannut, on Indonesia matkakohteistamme ollut ehdottomasti haastavin. Medan ei tehnyt tässä myöskään poikkeusta.
En jaksa mennä sen enempää yksityiskohtiin aamun seikkailuista. Sanon vaan että Betchak (mopotaksi kotterolla) ei ole tarpeeksi iso 2 raavaalle miehelle joilla on vain yksi reppu ja olkalaukku. Kyllä siihen kyytiin mahtuu mut 10minuutin jälkeen jalat on tunnottomat ja betchakista joutuu poistumaan avustuksella.
Noh, saimme kortit jota halusimme (tosin meitä kusetettiin, no fucking wonder, ollaanhan Indonesiassa. Hassua et Telkomselin (paikallinen Sonera) pääkonttorissa Medanissa, tämmöinen kusetus on mahdollinen. Noh, sinne ne jäi nauramaan meille ku me lähettiin. Tämän takia osasinkin odottaa että korttien "quota" ei välttämättä vastaa totuutta.
Mut joo, se siitä.
---
Kuten olimme aiemmin suunnitelleet, matka Medanista tulisi mennä Lake Toballe mieluiten ns. privaattitaksilla, eli 7 hengen minibussilla. Ja niin, otimme Medanin keskustassa paikallisen bussin Amplasin bussiterminaaliin, ja matkalla sinne ruuhkassa autoon hyppää äijä ja kysyy "Anyone to Parapat?" Ja mehän oltiin et "Joo, me ollaan menossa." No ei mitään, hypättiin bussista pois vain tajutaksemme et vittu eihän me missään Amplasin bussiterminaalissa olla, vaan keskellä vitun liikenne risteystä jossa on vaan minivan tiensivussa ja siinä se. Hetken tinkauksen jälkeen maksettiin 60 tuhatta rupiaa (5e) per lärvi kyydistä Parapatin satamakaupunkiin. Matkan pituus on about 5 tuntia. Kilometrimäärästä en osaa sanoa. Eli suht edullista jos itse sanonkin.
Elikkäs, takaisin tarinaan. Niin, eli, annettiin äijälle laukut, jotka se visko auton perään, ja seuraavaksi tuli maksun vuoro. Yritettiin tingata et puolet nyt, ja puolet ku ollaan perillä, kun oltiin jo sen verta tutustuttu Indonesialaisiin tapoihin kusetuksesta. Mutta eihän tämä äijälle käyny. Noh, hetken miettimisen jälkeen annettiin sit rahat ukolle, ja kuinkas sitten käykään.
Mies sanoo kiitos, tumppaa rahat taskuunsa ja juoksee pois. Siinä me sit epäuskoisina ollaan et mitähän vittua tässä NYT tapahtuu... epäusko muuttuu komediaksi kun kuvitellaan kaikki skenaariot läpi, ja tietenkin oletetaan et meidät nyt vaan ryöstettiin. Sit hetken päästä aletaan miettiin asiaa lisää. Auto on auki, meidän kamat sen perässä, jotain random possea pyörii auton läheisyydessä. Ehkä tässä kuitenkin voi olla mahdollisuus et tää lähtis johonkin.
No rohkaistumisen jälkeen kysästiin paikalliselta mieheltä joka istui auton viereiselle rotvallilla, et hei, ootko menossa kans Parapattiin, johon saatiin vastaus et joo. Sit alettiin oleen jo positiivisella mielellä et hei, jos lokaalikin on tässä, niin ei meitä ehkä sittenkään ryövätty. Seuraava kysymys onkin sit tyypillinen esimerkki Aasian asenteista. Eli "When do we leave from here?" ja vastaus, "This is Indonesia" ja olankohautus äänekkään naurun kans.
Noh, tunti, puolitoistahan siinä sit meni et auto oli täys, (7+1) ja päästiin lähteen.
-----
Matka sinänsä meni ihan sujuvasti, pari pysähdystä vessaan ja syömään, ja kuinkas ollakkaan kuski ei JAKSA ajaa enää Parapattiin vaan värvää matkalla olevasta kylästä toisen autokuskin viemään meidät loppumatkan, koska hänen mielestään alkaa olla jo vähän pimeetä et pitäs päästä takas Medaniin. No ei siinä mitään, ei lisäkustannuksia eikä mitään. Paitsi taas tunnin venaus et saatiin seuraava auto täyteen.
SAATANA.
Ja sit, alkaa todellisuus hiipimään takaraivoon. Ei tulla olemaan perillä ennen pimeää, ja erittäin epätodennäköistä että keretään seitsemältä lähtevään viimeseen veneeseen joka veisi meidät Lake Toban ehdottomasti eniten resortteja sijaitsevaan Tuk-Tukin kylään.
Ja niinhän siinä sit kävi, et vettä alko sataan ku esterin perseestä, ja perillä oltiin joskus 9 aikaan. Noh, ensimmäinen kusettaja tulee HETI auton viereen ku päästään Parapatin kylään. Tämän sankarin nimi on Samuel, hänellä on ystävä joka on ns. Ferry monkey, joka yrittää viedä asiakkaita resortteihin joista hän saa provikkaa. Hassua tietenkin on se että Samuel puhuu Suomea jonkinverran. Perus fraasit jne, ja kehui että hän on "the dragonman" tatuointinsa mukaan, jonka Tunna ja Rikukin aikanaan sitten blokkas juurikin Lake Toballe mennessään. Noh, sit tulee tietenkin kysymykset acehin päätuotteen haluamisesta, ja järKYTTÄVÄN riistohinta huoneesta. Eli 200k (125k = 10e) per yö perus vitun huoneesta yhdellä parisängyllä. Vesisateessa, väsyneenä, matkasta vittuuntuneena jne, otettiin huone, ja päätettiin luottaa herra Samueliin, kun hän niin painotti että hän panostaa luotettavuuteen ja asiakaspalveluun.
Suomenkielen taito, Madventures historia ja yleinen paskanpuhumisen taito sai meidät uskomaan miestä. VIRHE. Tämä mies on 30v kusettanut turisteja Parapatissa, joten jos sinne menette ja pienikokoinen kaljuuntuva semisti tukeva pusher tulee vänkää Suomeksi jotain ja esittelee itsensä Samueliksi, sanokaa terveisiä, ja et hän on nykyään sit internet famous, ja kusettaminen Suomalaisten kustannuksella ei ainakaan toivottavasti ole enää niin helppoa.
Vahvistuksen Samuelin historiasta saatin vasta viikolla 2. Kun oltiin jo muutettu Mas Cottagesiin, ja tutustuttu paikallisiin nuoriinmiehiin jotka enemmän ja vähemmän tekevät täysin samaa kun Samuelkin, mutta huomattavasti vähemmän härskisti.
-----
Tästä "kusettamisesta" voiskin kertoa vielä vähän lisää ennenkuin alan sepostamaan tapahtumista ja fiiliksistä mitä Toballa oli.
Eli eli.
Indonesiassa yleisesti (missä vierailtiin), tuntuu että kaikki etuilee, yrittää kusettaa liian isoilla hinnoilla, vedättää turistia provision toivossa mestoihin ostamaan tuliaisia jne. Tämä fiilis tuli HETI ku ländättiin Medaniin, ja vahvistui entisestään kun oltiin Parapatissa. Vasta kun oltiin se pariviikkoa oltu Toballa, alkoi asian luonne selkenemään kun eräs Nangas niminen kaveri valotti asiaa kun häneltä asiasta kysyin.
Eli kusetus ei oikeestaan ole kusetusta, vaan se on bisnestä. Paikalliset hymyissä suin perii ylihintaa vaikka kaveriltaan jos kaveri on tarpeeksi tyhmä maksamaan, ja tästä ei KUKAAN tunne minkäänlaista omantunnon tuskaa. Koska se vaan on "maantapa". Nangas esim järjesti vesiputous risteilyn jonne lähti 6 Suomalaista, ja pari muuta, britti ja kanukki. Ja Nangasin frendit. Nangasille ja hänen frendeilleen reissu oli ilmainen, juomat ruoat ja kaikki. Meille turisteille se maksoi 200k per lärvi, ja tähän ei kuulu juomat. Juomat oli maksullisia joten silläkin tehtiin melko jämäkkä tili. Bisnestä bisnestä.
Mutta kun asiaa miettii, ei se nyt niin hirveesti maksanut, ja reissu oli aivan käsittämättömän siisti, niin ihan nyt sama jos Nangas ja jäbät saikin juoda päänsä täyteen ja syödä vatsansa kukkuralleen, koska hei, nehän reissun organisoi.
Vasemmalla Gabriel, ja allekirjoittanut + Sebastian oikealla. Olemme siis paikallisessa palmwine warungissa josta olis voinu ostaa koiranliha keittoa. Ei ollu nälkä. Ah, niin ja palmwine on sit kiljua jota ne valuttaa palmuista. Ilman kanssa tullessaan kosketuksiin se alkaa heti käymään, ja niin... mietoa viiniähän se oli joka maistu ihan ok. Jos tommonen kiljun maku ei hirveemmin haittaa. Ah, seuraavana aamuna kannattaa varautua ruiskupaskantamiseen nm. kokemusta on.----
Ensimmäinen 4 päivää vietettiin Samuelin suosittelemassa ja meille organisoimassa resortissa nimeltä Samosir Cottages. Paikka on varmaan kaikkein eniten promotoitu ferrymonkeyden puolesta. Ilmeisesti he maksavat eniten asiakkaista. Mene ja tiedä.
Anyway, aika siellä oli ihan kivaa, ainoa miinus tuli viereisellä tontilla toimivasta venekuivatelakasta joka pietti aamusta alkaen meteliä kunnes tuli pimeää.
Ja viikonloppuna Medanista tulevat nuoret aikuiset mölisee 24/7 kunnes menee takaisin Medaniin sunnuntaina. Eli viikolla hotelli on tyhjä enemmän ja vähemmän, ja sit viikonloppuna siellä on melkoinen hulina.
Samosir Cottages on siisti, halpa, ja lungi.
Vaikka paikka onkin tyylikkäästi sisustettu, iso ja näyttävä, on turhaa olettaa että olisit missään 3-5 tähden hotellissa, koska et ole. Sellaista ei ole olemassakaan Lake Toballa. Tai... ehkä yksi, Samosir Villas. Mutta sinne tarvitaan jo oikeeta rahaa jos aikoo asustella siellä. Eli backbackkerit voi unohtaa.
Niin, siis hotellin henkilökunnan palvelualttius ei ole ihan sitä kärkipäätä, mutta kun asian tajuaa, ei se mitään ongelmaa aiheuta. Kuhan kävelee tiskille ja tilaa safkansa, tai sanoo et ollaan valmiit tilaan, niin homma kyl skulaa. Turhaa jäädä pöytään norkoilemaan ja odottamaan kuuta nousevaa. Sillä joskus se ei vaan tuu nouseen ollenkaan ellei ite mee nostamaa, if you get the drift.
----
Koko 4 päivää mitä vietimme Samosir Cottagesissa oli tarkoituksena etsiä batak talo, jossa voisimme viettää mahdollisimman paljon ajastamme Lake Toballa.
Vihdoin tämä löytyi Gabrielin avustuksella, ja muutimme edellä jo mainittuun Mas Cottages nimiseen mestaan joka sijaitsee isoimman turistikeskittymän ulkopuolella, kylässä nimeltä Ambarita.
Mas Cottages saa minulta 10/10.
Uusi hima, Mas Cottages ja meidän Batak Talo. Tästä maksoimme 80k/yö eli ... 6€. EI paha.Jos rotat, lepakot, ja muut harmittomat pikku rapistelijat ei haittaa paikka on mitä mainioin. :)
-----
Mas Cottagesissa asustaessamme tutustuimme hämmästyttävän moneen Suomalaiseen trävelleriin. Tultuamme Mas:iin, olimme yhtä naista lukuunottamatta ainoat finskit resortissa. Mutta kuinkas ollakkaan, viikko myöhemmin resortissa asui 9 (!!!) Suomalaista :D
Niko ja Wilma, naapurimme tuli tutuksi, siinä missä yksin matkustava Taneli. Niin myös edellämainitun pariskunnan ystäväpariskunta Hugo ja Anniina (?).
Tälläporukalla miinus Taneli, teimme myös venereissun joka oli mitä mahtavin. Tästä kerroin jo aiemmin, eli venereissu meni vesiputouksille jonne ei pääse mitenkään muuten, yyber reissu. Harmikseni minulla ei nyt sit ole mahdollisuutta linkkaa kuvaa siihen koska ne on muistikortilla ja tää uus padi ei tietenkää ole samalla plugilla ku vanha, joten kuvaa ette sit näe.
---
Hmm, niin... ah, Sebastian, ei pidä unohtaa häntä. Eli tapasimme jo Samosir Cottagesissa Saksalaisen tyypin nimeltä Sebastian, joka on mukava nuorimies, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun, ajelimme ympäri saarta skoottereilla, jonka myötävaikutuksesa minulla on reilut 8gb videomateriaalia kuvattuna GoProlla kun ajelemme Lake Toban jylhissä vuoristomaisemissa!
Thanx Sebastian!
Ja Sebastian lähti kohti Bukit Lawangin viidakkoa kun me lähdimme Mas Cottagesiin. Eli meidän reittimme erosivat lähes yhtä nopeasti kun ne törmäsivätkin. Vain yhtyäkseen myöhemmin uudelleen. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.
----
Niin.
Lake Toba.
...
Rakastuin järveen, ihmisiin, tunnelmaan, batak taloihin, skoottereilla ajeluun vuoristomaisemissa, eli pitäiskö sanoa että rakastuin Lake Tobaan.
Voi hyvinkin olla, nimittäin nyt jälkeenpäin kun tätä kirjoitan Rovaniemellä, kun ulkona on -20, ei voi kun muistella lämmöllä sitä aikaa mitä siellä vietettiin.
Lake Toba menee minun kirjoissa Top-3 kohteisiin.
Toba sopii kaikenikäisille, perheille, soolo trävellereille, pariskunnille, jos joku jolle siellä ei ehkä ole niin paljoa tekemistä on aktiviteetti-Erkki joka haluaa sätkiä jokapäivä jotain.
Sätkijälle Lake Toba ei sovellu, koska se on kuin Don Det. Relaxaation keskipiste Sumatralla.
Takaovi Batak talossamme, huomaa alareunan laavalamppu ja Tyler "Spades" Maclin:n promootio tarra :)Hankalaa, niin hankalaa vaan päättää tämäkin osuus. Olisi niin hirveästi kaikkea mitä voisi kirjoittaa, kun kuitenkin Lake Toba oli yksi niistä kohteista joissa vietimme eniten aikaa.
Ehkä siis teen sen näin.
Samosir Cottages:
- Mr. Bloom (Samosir Cottagesin manageri, asiallinen veijari)
- Samuel (The Dragonman kusettaja Parapatissa, varokaa tätä)
- Gabriel
- Sebastian
- Paikassa työskentelevät tytöt.
Mas Cottages:
- San (Paikan jokapaikan mies, hoitaa KAIKEN mitä tarviit jos se vaan on mahdollista)
- Sanin broidi jonka nimeä en muista. (Paikan pomo, suostuu neuvottelemaan hinnoista)
- Paikan todellinen pomo, eli pieni muksu joka osaa hämmentävän hyvin Suomea jo pienellä iällään. Jos tulet tänne, et voi missata tätä pikkumiestä.
- Ja tietenkin unohtamatta paikassa työskenteleviä naisia jotka aamusta iltaan tekevät duunia jotta matkailijoilla on safkaa ja kaikki mitä tarvii.
- Nangas (Paikallinen mies joka asuu aivan lähellä Massia, mahtava äijä. Rehellinen.)
Lake Toba:
- Skootteriajelua
- Venereissuja
- Uimista
- Riippukeinussa makaamista
- Bintang (KALLISTA!!)
- Jennie's (Järven ehkä paras ravintola.)
- Roy's Bar (Live musaa! Paras baari järvellä)
Ja anteeksi niille kaikille joita en ole muistanut mainita. Shit happens, mutta se ei ole tarkoituksen mukaista.
Vesiputous lähellä Tuk-tukin kylää.Eli näihin ajatuksiin, ja seuraavaksi onkin sit reissun viimeinen "matkakohde" eli Pulau Weh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti