Eli, here we go.
16.11.2012 oli päivä kun oli viimein aika lähteä Don Detiltä kohti uusia mestoja, ja kuten aiemmin taisin mainita (?) olimme varanneet lentoliput Pakxsesta Bangkokkiin, välilaskulla Savannakhetissa. Tämä vain ja ainoastaan sen vuoksi koska oli halvempaa ottaa lento ja saada 30 päivää viisumia, kuin mennä maata pitkin, ja maksaa sit Thaimaan viranomaisille viisumin jatkosta.
Aamulla herätys, kamat kasaan, ja taksilla lentokentälle. Taksien hinnat on vähän mitä on, joten vitutuksella maksoimme hinnan joka oli todellakin riistohinta, mutta ei todellakaan meinattu lähteä kamoja kävellen roudaan, joten vaihtoehtoja oli aikalailla nolla. Tämänkin asian olisi voinut hoitaa päivää aiemmin niin että hostel/hotel/resort jossa majailee kuskaisi kentälle, mutta niin. Asiat meidän reissulla ei aina mene putkeen.
Noh, lentokentälle päästyämme huomasimme JÄLLEEN että aikaa oli aikalailla paljon tuhlattavaksi, joten siinä me sitten pöjötettiin lentoterminaalissa, tunti, jos kolmaskin.
Kaverukset kovin innokkaana poistumassa Laosin lämmöstä :)
Ja siinä me sitten tallustellaan kohti potkurikonetta joka vei meidät turvallisesti perille Bangkokkiin.Bangkokissa tehtäväksemme oli kirjattu rokotusten vahvistuksien hommaaminen, ja joint ticketin ostaminen kohti Koh Phangania. (Joint Ticket tarkoittaa yhdistelmä lippua jossa on kaikki tarvittavat matkavälineet Bangkokista Koh Phanganille.) Karri oli aiemmalla kerralla Koh Phanganille mennessään ottanut joint ticketin Khao San RD:ltä ja sillon matkustusväline oli ollut mitä erinomaisin imastoitu VIP Bus joka oli näpäkästi ajellut Suratthanille, ja sieltä lautalla Koh Phanganille. Joten tämän tarinan innoittamana olimme päättäneet tehdä saman.
Ja tietenkin koska meidän Laosiin meno (Juna+bussit) ei ollut Karria hirveästi miellyttänyt, kun oltaisiin kuulemma voitu varmasti mennä samanlaisella myös Bangkokista Paxkseen, ja niin... voihan se kyllä olla mahdollistakin, mutta tiedä siitä. Jos jotain olen tällä reissulla oppinut on se että "Olettamus on kaikkien mokien äiti!", ja niin... noh ei siitä sen enempää.
Eli, Khao San Road, ja joint ticketin ostaminen. Mentiin matkatoimistoon, tutkittiin tarjoukset, ja ostettiin lippu.
Tässä vaiheessa oli tehty jo ensimmäinen virhe. Ei oltu missään vaiheessa kysytty NÄHDÄ bussia etukäteen.
Joten matkaa sitten mentiin kaikkea muuta kuin VIP Bussissa. Hinta kuiten oli sama kuin 4 vuotta sitten, joten tästäkin sitten kyllä puhuttiin melko jämäkkään äänensävyyn, kun asiat ei JÄLLEEN menny niinkuin Stromsöössä.
Noh, ratkaisuksi otimme tutuksi tulleen keinon, eli Samsong "special rum" ja kokis. 0.75l Samsongia, ja kukapa niitä chängejä laski, joten siinä me bussissa mellastettiin ja aiheutettiin pahennusta, uhkailipa joku Engelsmanni Karria fyysisellä väkivallallakin vain tajutakseen että me emme olleet kovin peloissaan, saatisitten aikomassa hiljentää volyymiä, joten tämän jälkeen "herrasmies" pokkasi nätisti päänsä tyynyyn ja murisi itsensä "uneen".
Henkilökohtaisesti epäilen että hänkään ei nukkunut yhtään matkalla, ja varmasti puri hammasta meidän puhuessamme hänestä Englanniksi vaikka emme Englantilaisia ollutkaan, tuolla hetkellä se vaan tuntui niin järkevältä.
Aamulla koomaherätys jossain helvetin perseessä vain maksimissaan parin tunnin unien jälkeen, ja tajuntaan alkaa hiipimään ajatus siitä mitä tuleman pitää: Kaamea helvetin krapula helvetin huonossa bussissa, ja tämän jälkeen lautalle joka olisi matkalla sen nelisen tuntia, joten... tulevaisuus ei näyttänyt ruusuilla tanssimiselta.
Antti oli nukkunut lähes koko matkan ja ei suuremmin ollut osallistunut minun ja Karrin ryyppäys kinkereihin mitä nyt alkuillasta muutaman hörpyn Samsongia ja kolaa., Lieneekö meidän mellastaminen ollut syy siihen että ei ollut halunnu juoda, mutta siitä huolimatta aamulla Karri ja Antti aloitti juomisen, ja allekirjoittanut (kuten aiemmasta varmaan osasitte arvata) päätti kärsiä krapulan, ja miettiä vasta sen jälkeen josko alkoholi olisi vastaus mihinkään.
Kaikki tämä tapahtui aamulla noin 4-6 aikaan. Odotimme jossain helvetin korvessa bussia (koska aiempi pommi oli jättänyt meidät kaupan pihalle, ja sanonu että toinen bussi olisi tulossa kohta.) Noh, tämä bussi tuli sit joskus tunti pari myöhemmin, ja vitutuskäyrä oli allekirjoittaneella lähes stratosfäärissä. Siinä kaksi kaverusta dokas, ja yksi sankari vittuuntuneena yritti nukkua.
Vasta lautassa sitten uni tuli, ja sain nukuttua koko matkan Suratthanin satamasta Koh Phanganin satamaan, ruhtinaalliset 4 tuntia.
Laivalla Karri ja Antti olivat tutustuneet tulitanssijaan/taiteilijaan/hippiin/hörhöön/yrittäjään nimeltä Tyler 'Spades' Maclin.
Karri ja Tyler poseeraa lautalla kohti Koh Phangania. Ystävyys on jo selkeästi havaittavissa :PPerille päästyämme keräsimme kamat, menimme satamaan, ja taksilla kohti Haad Gruadia.
Tyler ei ollut aiemmin ollut Koh Phanganilla, ja tyylilleen ominaisesti hänellä ei ollut mitään varauksia, tietoa mistään, siis yhtään mistään. Joten kun hänelle selvisi että Karri oli aiemmin ollut saarella, ja tiesi miellyttävän paikan missä asua, Tyler päätti myös itse tulla Haad Gruad resorttiin.
Perille päästyämme ensimmäiseksi taisimme polttaa, juoda ja hillua uima-altaassa kunnes tuli pimeää, ja pimeän tullessa taisimme juoda lisää, kunnes lopulta jokainen oli valmis nukkumaan.
Tästä alkoi aika Koh Phanganilla, jossa Tylerillä tulisi olemaan merkittävä rooli.
Seuraava päivitys siis tulee olemaan Koh Phanganin viikoista Haad Gruadissa, Half-moon bileistä, Full-Moon bileistä, skootteri ajeluista, ystävyyksistä joita noiden viikkojen aikana solmittiin, sekä TIETENKIN tolkuttomasta sekoilusta... jota saarelle tultiin tekemään... bilesaarestahan tässä oli kyse.
Esimakua seuraavaan päivitykseen:
Karrilla alkaa jo oleen semi turvotus, ja tume on tappelu valmiina, eli olemme aika vahvasti edustushommisa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti