Härkää sarvista siis.
-----
Ensimmäiset muutama päivä Haad Gruadilla meni enemmän ja vähemmän uima-altaalla sekä resortissa asuviin tutustuessa. Päivät oltiin uima-altaalla changia siemaillen ja musiikkia kuunnellen, ja illalla siirryimme aika useasti vaan baarin puolelle, ja kun tarpeeksi oli changia juotu, bungalowiin ja nukkumaan.
Ensimmäinen viikko meni näin:
19.12.2012: Ryypättiin, nothing more, nothing less. Ja vain ja ainoastaan omassa resortissa.
20.12.2012:
Mentiin Haad Yao biitsille katsoon rantaa. (ts.Ryyppäämään) Tylerin piti mennä kysymään paikalliselta tulitaiteilijalta Bao:lta mistä hän voisi ostaa öljyä jotta voisi harjoitella/esiintyä majapaikan saamisen toivossa. Noh, eihän siinä kauaa mennyt kun Tyler oli järjestänyt itselleen kyseisellä biitsillä olevaan bungamestaan ilmaisen asunnon, paikka oli nimeltä See Through Bungalows, tämä tarjous annettiin sen jälkeen kun samaisena iltana häni esiintyi Bao:n kanssa resortin asiakkaille. Tämän seurauksena paikan omistaja oli kysynyt Tyleriltä josko hän olisi tarjoutunut tekemään tulitanssi esityksiä hänen asiakkailleen myöhemminkin saarella ollessaan.
21.12.2012:
Tyler oli taidoillansa saanut paikalliset tulitaiteilijat vaikuttuneiksi, ja hänelle tarjottiin paikkaa esiintymään Half-Moon partyihin joita dubattiin myös nimellä "End of the World party", olihan kyseessä Mayojen kalenteriin perustuva diibadaaba maailmanlopun päivämäärä. Tyler oli ystävällisyydessään myös kysynyt jos hän saisi mahdollisesti tuoda myös ystäviä mukana, ja kuinkas ollakkaan; me kolme olimme ne henkilöt jotka nämä liput sai, ja päätyi maailmanlopun bileisiin.
Eikä siinä vielä kaikki.
Tänä samaisena päivänä tarkoituksenamme oli että menisimme tapaamaan paikallista kuuluisaa tulitaiteilijaa/maalaria/taiteilijaa Chanoonia, joka oli pääesiintyjänä ko. bileissä. Tavattuamme Chanoonin, menimme bungalow resorttiin nimeltä Phangan Resort, ja kuinka ollakkaan, me saimme 2 bungalowia ilmaiseksi, ilmastoinnilla, televisiolla ja lämpimällä vedellä!!! Siitä erittäin iso kiitos Chanoonille, Tylerille ja Half-Moon Party organisaatiolle. Ilman tuota yöpaikkaa, olisi elämä ollut helvetin hankalaa bileistä lähtiessä.
En jaksa sen kummemmin kertoa bileissä soitetusta musiikista tai yleisesti koko hommasta, koska noh, bileet yleensä on mitä ne on. Mutta sen verran kerron, että ihmiset hyvät. Jos ette ole koskaan käyttänyt psykedeelisiä huumeita, älkää nyt helvetissä päättäkö käyttää niitä tämmöisessä tapahtumassakaan. Vaikka niitä nyt sattuisikin olemaan helposti tarjolla. Eikä vaan psykedeelisiä huumeita, vaan jonkinlainen terve järki tulisi säilyttää ***AINA*** kun on kyse mistä tahansa päihteistä.
Tämä on varoittava esimerkki kuinka voit tehdä mitä monet teki ko. bileissä, ja nyt ei puhuta minusta, Antista, Tyleristä tai Karrista.
Eli:
Juo pari kolme party buckettia. Tämä tarkoittaa sitä että olet jo automaattisesti amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Eli alkoholi ei enää mene samalla tapaa päähän, ja uni ei enää myöskään vaivaa.
2 ämpäriä on = 0.75l Samsong 40% "special rum", cockista, ja 4x paikallista "redbullia"
Seuraavaksi ala miettimään että mitenköhän kupolin sais sekasin, ja päätä ottaa sienipirtelö, tai vaikka kaksi. Niille jotka ei tiedä mikä sienipirtelö on, suosittelen googlettamaan "psilocybin".
Ja jos et ole koskaan aiemmin sieni trippiä kokenut, niin tee se virhe että kun se ei vaikuta tarpeeksi nopeaa, juo pari lisää. (Muistattehan että tässä vaiheessa elimistössä on aikamoinen coctail jo valmiina, amfetamiiniä, alkoholia, psilocybiiniä, ja monella myös kannabista.)
Sitten, tässä vaiheessa alkaa jännät ajat, sienet alkaa potkiin, ensimmäistä kertaa kokeileville monesti alkaa semisti pelottamaan kun maailma alkaa muuttumaan silmien edessä, psykedelia valtaa mielen. Ei tosin kaikilla, jotkut voi vaan nauraa kikattaa kaikelle ja olla täysin sinut värien loiston, ja harmonian tunteiden kanssa. Mutta jos olet aloittanut ämpäreillä, tilanne on haastava kokeneellekkin psychonautille; koska tällöin se coctail on jo melkolailla koossa.
Elikkäs, seuraava vaihe onkin se että pelottaa, ja jotain pitäis tehdä, joten vedetäänpä lisää viinaa. Eli Party Buckettei, ja urakalla. Näin ihmisten reagoivan JUURI NÄIN, ja näkymä oli noh... järkytävää.
Jos koskaan olen nähnyt niin pelokkaita ihmisiä joilla on PAKKO olla hauskaa, koska ovat ottaneet huumeita, niin tää oli se mesta. Ihmisraunioita huumeissa, ja pitämässä hauskaa, koska on PAKKO. Ja niin, kuten arvata saattaa, psykedeelien vaikutuksen alaisena kaikki ei ole ihan niin yksinkertaista kuin selvinpäin.
Paikalla oli myös ihmisiä joiden sekotukset oli vielä karmeampia, lisää MDMA, ilokaasu ja ties mitä muuta, ja alat olemaan siinä millaista helvetin sekavuutta paikalla näki. Tämä ei koskenyt pelkästään nuoria. Näin bileissä +60v vanhuksia sekasin ku isoisän seinäkello, ei nättiä kateltavaa.
Lopulta minä ja Antti olimme jo nähneet tarpeeksi, ja halusimme jo lähteä pois bileistä, tunnelma alkoi olemaan jo niin ikävä että oma psyykekkin alkoi jo kärsiä joten ilta päättyi Phangan Resortin ilmastoituun bungalowiin, ja uneen.
Vielä yksi pointti bileistä: Viimeinen rasti itelle oli se, kun näin Tylerin esiintyvän titaanisen quarterstaffin kanssa joissa molemmat päät olivat tulessa. Tyler oli yleisön keskellä, ja yleisö oli, kuten aiemmin sanoin, vitun sekasin.
Normaalisti ihminen väistää tulta, ja kunnioittaa tulitaiteilijaa niin että antaa hänelle tilaa esiintyä, ja tietenkin itsekkin tiedostaa että tuli on suht kuumaa.
Nämä ihmiset ei enää olleet itse ohjaimissa, vaan tarttuivat hehkuvan kuumaan titaani keppiin, polttaen ihonsa sekunnin murto-osassa karrelle, tajuamattaan sitä itse, ja uudelleen hapuillen liekkiä kohden.
Tylerin oli joutunut lopettaa tulishow kyyneleet silmissä, ja juosten pois koska ei ollut kestänyt enää ihmisiä ja heidän hulluuttaan. Me todistimme tämän näytelmän nätisti näkötasanteelta. Ja se oli viimeinen tikki se.
Huh, tulipas aikamoinen tilitys, mutta tunteet oli todellakin vahvasti pinnassa, ja ihmisten ahdinko ja ahdistus oli käsinkosketeltavaa. Enpä ole koskaan ollu moisissa "End of the World" bileissä, enkä toivo koskaan enää moisiin menevänkään.
22.12.2012
Aamulla heräsimme bungastamme ennen checkouttia, menimme aamupalalle, ja lopulta tilasimme taksin kohti Haad Gruadia. Matkalla juttelimme paljon eilisen tapahtumista, ja kertasimme mitä helvettiä oli tapahtunut. Tyler kertoi kyyneleet silmissä, itkien, kuinka oli järkyttynyt siitä mitä oli nähnyt, kuulemma koskaan ei ollut nähnyt ihmisiä noin hukassa. Itse olen nähnyt ihmisiä sekaisin aiemminkin, jopa Suomessa, ja tarkoitan erittäin sekaisin. Sillähetkellä ajattelin että "voi voi, kaveri on vielä kovin nuori..." jälkeenpäin ajatellen, voi olla parempi ettei koskaan edes tuollaista näe, iästä riippumatta. Haad Gruadissa päivä meni uima-altaalla jälleen kerran kaljaa lipittäen ja musiikkia kuunnellen.
Jos jotain koomista voi sanoa, niin kun oltiin kyyneleet vuodatettu, ja koko ilta käsitelty, niin nauroimme silmät märkänä kaikelle sille hulluudelle mitä oltiin nähty, ja niin, eihän bileissä ketään kuollut, pysyvästi vahingoittunut (Psyykkeistä en tiedä, todennäköisesti niitä vahingoittui useampiakin), tai kadonnut, joten all in all, pystyimme nauramaan kaikelle sille hulluudelle loppujen lopuksi. Lieneekö tämäkin joku ihmisen perus defensseistä, you tell me. Anyway, yksi koomisia lauseita oli: "I went to end of the world party, and all I saw was zombies!" Ja tämä oli totuus.
23.12.2012
Tämä päivä taisi mennä krapulaa korjatessa ja kaljaa juoden, eli aika normipäivä Koh Phanganilla.
24.12.2012
Jouluaatto, tänäpäivänä päätimme kaikki vuokrata skootterit ja kierrellä saarta. Ja niin tehtiin, kiersimme itseasiassa lähes koko saaren yhdessä päivässä, muutamaa tietä lukuunottamatta, ja söimme Chaloklum kalastaja kylässä miekkakalaa, joka oli jälleen erittäin hyvää. Ehdottomasti yksi suosikki kalojani tällä reissulla.
(KUVA TÄHÄ)
Minä ja Karri edustetaan saaren korkeimmalla huipulla johon pääsee ilman hirveämpää trekkausta. Ehkä toiseksi korkein huippu, nyt ei pysty oleen ihan 100% varma.
Illalle olimme sopineet että antaisimme kaikki lahjan toisillemme, mutta se enemmän ja vähemmän epäonnistui, Tume ainoana osti kaikille lahjat, ja taisipa Karrikin Tylerille jonkun nimellisen lahjan antaa. Vietimme iltaa Haad Yao:ssa See Throughissa, syöden, juoden ja nauraen. Lopulta yön pikkutunneilla menimme yöpuulle takaisin Haad Gruadiin.
(KUVA)
Jouluaaton illallinen.
25.12.2012
Ajeltiin skoottereilla koko helvetin päivä, ja illalla söimme Proschiutto kinkkuleivät nightmarketissä jotka oli erittäin hyviä, lähimpänä joulukinkkua mitä nyt sai käsiin. Samaisesta nightmarketista tarttui mukaan lompakko joka on toiminut erittäin mukavasti käteislompakkona koko reissun loppuajan. Ja löytyipä sieltä myös kollektiivi grinderikin :D
26.12.2012
Jälleen päivä jolloin vain ajeltiin pitkin saarta skoottereilla, tarkoituksena oli että käytäis tarkastamassa Haad Rin, Haad Rin on saaren kuuluisin ranta; ranta jolla järjestetään Full-Moon Partyt. Näin tehtiin, juotiin yhdet oluet ja lopulta taas ajoimme takaisin Haad Gruadiin, ja lisää sitä pirun kaljaa. Same same, but not different.
27.12.2012
Tämä päivä oli päätetty jo aiemmin, saarella tulisi oleman erittäin iso Muya Thai tapahtuma, ja tuonne meidän oli ehdottomasti päästävä. Illan pääottelu oli Bangkokin kahden isoimman stadiumin mestareiden kohtaaminen. (Lumpini Stadium sekä Ratchadamnoen Stadium) Sekä otteli illan aikana myös elävä legenda Jomhodkin!
Noh, tästä illasta tuli se marinaadien marinaadi ilta... ennen koko matsiin lähtöä joimme 3x party buckettia, ja pari changia mieheen. Ja itse ottelussa 3 buckettia...
Itse intouduin vedonlyöntiin ja voitin illan aikana 50% päiväbudjetista takana istuvalta Itävaltalais pariskunnalta, Tumelta ja joiltain randomeilta. Ei paha ollenkaan.
Ah, niin, kuositus kuvat....
Ja ilta päättyi kuten varmaan osaatte arvata, Haad Gruadiin, ja sänkyyn aikapitkälle heti kun resorttiin päästiin.
Paitsi... Karri jostain helvetin kummallisesta syystä päätti keskellä yötä muiden nukkuessa humalaansa lähteä skootterilla 7/11:iin ostamaan jotain, kaljaa ehkä, who know's. Ja lopputulos oli se että skootterista katkesi molemmat sivupeilit, ja Haad Gruadin omistajan aviomiehen virka-auton vasen kylki meni vituilleen. Onni onnettomuudessa että Karri ei koskaan päässyt resortin ylämäkeä pidemmäs, sillä jos niin olisi käynyt, riskit olisi ollut huomattavasti isommat kuin vain rahalliset. Ja mikä on kaikkein naurettavinta tässä koko hommassa; tämä ko. aviomies sattuu olemaan Koh Tao:n poliisipäällikkö... saaren johon olisimme seuraavaksi suuntaamassa sukeltamaan.
NOOOOooooooh... rahalla pääsee ja niin, rahalla pääsee. Skootteri korjauksesta ei edes puhuttu, mutta auton hinnaksi Karri sai sovittua 23.000 bhatia tai 25k, en muista ihan tarkkaan, mut kallista se oli silti.
Tämä ilta oli sitten se viimeinen ku Karri ajoi skootterilla, ja samalla meidänkin ajamiset keskittyi pääosin 7/11 käynteihin ja satunnaisilla automaatilla pyörähtämisiin.
Katkaisen tämän Koh Phangan blogipäivityksen tässävälissä koska kuvien määrä alkaa olemaan sen verta iso, että katsoo saako koko updatea upattua, mutta anyway, seuraava blogipäivitys tulee käsittelemään aikaa ilman skoottereita ja myös ne legendaariset Full-Moon partyt jotka sattui olemaan uutenavuotena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti