Noh, päivä oli jälleen aamusta trävellätty, Makkonen fiiliksissään kun oli joutunut kokemaan kaikki fyysiset oireet + matkustuksen mukanaan tuomat uhraukset, nimetäkseen muutaman, tilanpuute, auto jossa ei ilmastointi toimi kun etupenkillä on ... ikkuna auki, ja iskarit... mitä niistä sanois... niitä ei ollu...
Niin... tällähetkellä enemmistö oli vihaisia miehiä jotka haluaa äkkiä kamat johonkin ja lepään. Tämä mesta tuli lopulta olemaan Phonepasak Bungalows, halpoja perusbungia, mutta liian lähellä pohjoisen Sunset osuutta jossa baarit ovat. Jotenkin tunnelma ei vaan ollut kohillaan, joten tästä siirryimme seuraavaan osoitteeseen Boathouse nimiseen mestaan jota isännöi Mike, Berliinistä syntyjään oleva herrasmies, sekä hänen vaimo Tip, ja tytär Joy, ja apuri Sai.
-----
Lyhyesti jotain Phonepasak Bungalowsista. Siellä ollessamme kolmepäivää meni suoraan hammockissa makaamiseen ja trävelläämisen luoman rasituksen karkoittamiseen, sekä pakolliseen vuorokauteen koska Phonepasak ei ymmärrä käsitettä late checkout.
Lähellä olevista paikoista ainoastaan tuli tutuksi Adam's Bar (Rogue Bar) ja viereinen lieneekö bungamestan oma ravintola, Faijan Ravintola :P
Faijan rafla oli täysin Intialainen, joten curryt oli hyvin edustettuna.
Phonepasak Bungalowsin vetäjänä toimiva (ainakin visuaalinen edustaja) nuori herrasmies yritti meitä saada kovasti mukaan hänen järkkäämään illanviettoon johon hän oli kutsunut paljon kavereitaan ja muita laosilaisia+thaimaalaisia ja meitä jotka asui hänen bungalow mestassaan.
Tänä samaisena iltana Tume oli lähtenyt etsimään parempaa bungamestaa josta mahdollisesti olisi päässyt pulahtaan suoraan Mekongiin terassilta. Kun Tume oli sitten lopulta pyöräillyt vajaan kilometrin oli joku toinen trävelleri huutanut että "Stop and come help us lift that thing on to the shore" tai jotain vastaavaa, jonka takia Antti oli päättänyt pysähtyä ja alkaa auttamaan "laiturin" nostamisessa rannalle. Tällähetkellä nostajia oli kourallinen, tovin jälkeen "työnjohtaja" Tuukka, oli saanut jo tarpeeksi ihmisiä niin joelta kuin tieltä pysähtymään ja auttamaan "laiturin" nostamisessa. Lopulta kun ihmisiä oli 15, oli kala-allas/laituri saatu rannalle, ja uurastus oli ohi.
Hassu yksityiskohta tässä oli se, että me asuimme saaren pohjoispäässä, eli paremmin kuvailtuna "kylässä", täällä oli enemmän paikallis kyläasutusta ja turisteille tarkotettuja palveluita. Joku voisi ehkä sanoa sitä Don Detin Khaosan Roadiksi. Ja juuri tästä meidän asuttamastamme alueesta, ja tarkemmin, täysin samasta bungamestasta missä me nukuimme, oli ihmisiä jotka olivat juurikin river tuubaajia, jotka valuivat pitkin mekongia autonsisäkumissa kaljaa/juomaa lipittäen, kunnes olivat nähneet tilanteen ja tulleet apuun. Eli tästä lienee tajuavan saaren pienuuden.
Noh, Tume rakastui paikkaan.
Kun Tume oli tullut takaisin selvisi että Boathousessa asui tällähetkellä 2 Suomalaista, Mikko ja Tuukka.
Tuukka, jalkavammainen (loukannut kun hyppinyt kivillä, ei mitään vakavampaa) joka chillaili pääosin Boathousen terassilla nauttien iloisista ruoka-annoksista. Ja Mikko, joka osallistui enemmänkin "Aktiviteetteihin" kuten myöhemmin kertomaan laivamatkaan ja bileisiin Cambodhiassa.
Mukavia herrasmiehiä molemmat. Olisi lienee ollut parempi tutustua paremmin, mutta pirulaiset karkasivat Cambodhiaan. Noh, salettiin mahtava reissu näillä, sen verta chillejä olivat. Jotenkin noissa kahdessa kulminoitui (huom. jotenkin) samaa mitä meidän reissussa kun minä ja Tume oltiin oltu ensin Indonesiassa, ja sitten palattu Bangkokkiin ja odotettu että Karri tulee, odotettu rokotukset, ja jatkettu Laosiin. Se mitä juteltiin, Mikko oli ollut aikaisemmin Thaimaassa ja reissannut yksin, ja Tuukka Vietnamissa kunnes olivat törmänneet toisiinsa, ja jatkaneet yhdessä.
Suomalaista jääräpäisyyttäkö? Yksinkulkijanvietti? Mikälie, minusta tuossa on jotain niin puoleensavetävää. Tosin tämä on ensimmäinen reissu jonka teen jonkun/joidenkien kanssa, niin paha sanoa. Pakko kyllä vaan arvostaa mitä kaikkea ystävät ja matkustaminen antaa.
Suosittelen samaa kun Madventures. Myy asunto, sohva, auto, osta lentolippu, ja ala elään.
Jos ei muuta, niin tee mitä se tarvii että saat aikaa itselles. Itse koen matkustamisen kaiken sen arvoiseksi. :P
/RANT
Takaisin tarinaan. Tume tuli lopulta takaisin ja kertoi innoissaan keihin oli törmännyt, millaisen paikan oli löytänyt, ja mitä kaikkea olikaan tapahtunut.
Kaikkien näiden tarinoiden jälkeen allekirjoittanut oli jo päättänyt että paikka on täysin sopiva, ja lieneekö kahden ihmisen päätös vaikuttanut kolmanteen, mutta muutto oli yksimielinen.
Seuraavana päivänä oli tiedossa venematka, bileet autiolla saarella, mukana kokoelma trävellereitä + Mike ja Sai. Karri oli päättänyt että hän ei vielä lähtisi reissuun koska tunsi että ei ollut fyysisesti valmis.
Minulle ja Tumelle oli aamulla herätys kello 8.00, ja perillä piti olla 09.00. Noh, oltiin perillä about 9 aikaan, ja nyt tuli ensimmäinen kosketus käsitteeseen "lao time". Sen kummemmin selvittämättä lienee selvää että lähtö ei ollut ysiltä. 10.30 lopulta pääsimme lähtemään saarta kohden, yhtä niistä tuhansista saarista mitä Four Thousand Islandsin alueelta löytyy.
Mukana olevaa possea, kuvassa on Hollantilainen nainen, Saksalainen, Britti, Ranskalainen ja Britti. Kaikki tosi mukavia vaikka nyt ei niin tarkemmin toisiin tutustuttu. Mitä kerrottiin mistä ollaan ja ne perus trävelleri paskat eli mistä oot tullu ja minne oot menossa. That's how it goes, trust me...
Mikko juo bisseä.Tämä päivä päättyi suht traagisesti... :P
Saarelta päästyämme kaikki rantautui Boathousen terassille nauttimaan virvokkeista.
Noh, itse pistin nukkumaan Boathousen terassin hammockkiin jo muutaman virvokkeen jälkeen, josta lopulta havahtuessani tajusin että meidän tulisi lähteä kohti omaa nukkumamestaa, Karrikin olisi siellä ja varmasti ihmeissään missä me ollaan, kun olimme jo olleet pitkälle yötä reissussa vaikka auringonlaskun jälkeen meidän oli tarkoitus olla jo maissa. Kellosta ei ollut aavistustakaan. Laosissa otimme käyttöön käsitteen "aurinkokello". Se toimi hyvin. Noh, jälleen takaisin asiaan.
Pyörät alle, ja eiku menox.
READERS NOTICE: ( In Don Det, there is no proper roads. Only paths, and 90% of the paths are not lighted. Use of headlight HIGHLY adviced.)
LUKIJA VAROITUS: (Don Detissä ei ole teitä, tai ainakaan mitään sellaista mitä voi tieksi kutsua, enemmänkin polkuja/uria jotka kertoo mistä mennään. Otsalampun käyttäminen ERITTÄIN suositeltavaa)
Noh, ensin ajettiin hiljaa, totulteltiin kuun ja tähtien valoon, jotta nähtäisiin jotenkuten tie, lopulta kun olin tottunut ja "näin" tien, ja "tunsin" missä tie menee, ajeltiin jo suht hyvin, mitä nyt kylän keskustassa sijaitsevan kuivatelakan raunion huudeilla pyörittiin tovi ku siellä oli iso kenttä kivimurikka aluetta. Tää hämäs ajamista erittäin paljon pimeässä... tasaista tietä jokapuolen.
Noh, tästä eteenpäin, ja oltiin monet puiset sillat ojat ja muut sudenkuopat väistetty kunnes jotain yllättävää tapahtuu.
Eturengas tipahtaa alta.
Lennän naamalleen pyörän eturenkaan yli, lasit lentää jonnekkin, ja näen tähtiä.
Nousen niin pikaisesti ylös kun mahdollista, saan käsiini lasit. (En voi ymmärtää miten)
Nousen ylös ja alan huutaa pimeässä käsiä huitoen "Älä Tume tuu tänne, Älä tuu tänne!". Sekunti pari myöhemmin pimeydestä tulee hämmentyneen näkönen Tume joka katsoo mua typertyneenä ja jatkaa ajamista, suoraan samaan kuoppaan ja mun pyörään.
Voltti hienosti minusta ja pyörästä yli suoraan selälleen maahan.
**Flawless Victory**
Noh, siinä keräiltyämme, paikallinen nainen/mies tuli otsalampun kanssa paikalle kun oli kuullut meteliä, nostelimme pyörät takaisin tielle, ja meinattiin lähteä ajamaan, vain huomataksemme että ajelut oli ajeltu, renkaat (molemmat) tyhjänä ja lokasuojat hinkaten renkaaseen työsin sit oman pyöräni nöyränä kotiin Phonepasakiin.
Desifiointi episodien, kipulääkityksen nauttimisen jälkeen olikin jo aika mennä unipuulle.
Trust me, tuo päivä tuli/tulee monesti vielä reissussa puheeksi. Sen verta eeppinen oli tuo päivä.
PS: Ai niin, saari jossa pysähdyimme bilettään oli Cambodhiassa, eli tuli käytyä sielläkin, vaikkakin en siellä yötä viettänyt.
Seuraavana päivänä sitten tapahtuikin taas jälleen eräänlainen jännä juttu.
Ajeltiin päivä pitkin Don Detin saarta, tutustuttiin Mikeen, ja hänen vaimoonsa. Ja Boathouseen yleensäkin.
Saari itsessään ei ole mitenkään erikoisen iso, sen voi helposti kiertää pyörällä päivässä, ja saman päivän aikana voi pysähdellä juomassa & syömässä ja kerkeää ennen pimeää takaisin omaan bungaansa.
Kun olimme saaneet pyöräilyreissun tehtyä alkoi keskustelu siitä kuka menisi ja kertoisi Mikelle että aikoisimme muuttaa hänen bungiinsa. Itse olin täysin vastaan vastuuta jota yritettiin vierittää jollekkin; eli kuka menisi Miken luo, ja sopisi että muutamme asumaan hänen bungiinsa, alkaen heti, niin että jokaiselle olisi omat.
"Andy" joka on jenkki joka on miehiinpäin, kuusvuotta jo asunut Don Detillä, tarkoituksena saada oma bunga mesta... kestää tovi, suunnitelmat on vielä kesken. Niin ja oikeassa laidassa Mike. Boathousen omistaja/mestari.Tume, ystävällisenä ja aina niin lojaalina kaverina uhrautui.
Hänen otti mukaansa shortsit, alistajat (Ray Ban aurinkolasit) ja pyörä Phonepasak bungalowsista. Noh, Tumea ei alkanut kuulumaan aika helvetin moneen tuntiin, niin päätettiin Makkosen kanssa mennä syömään keksejä ja juomaan kaljaa Adamin mestaan. Takaisin päästyämme Tume olikin jo kiltisti nukkumassa hammockissa ja bungassa kaikki valot päällä.
READERS NOTICE: (In Mekong, there is alot of bugs. If you keep light on in your bungalow, without moskito net over your bed, your room, bed, floor, bags, ceiling, walls will be covered in bugs.)
LUKIJA VAROITUS: (Mekongilla on saatanasti ötököitä, elä mokaa valojen ja hyttysverkon kans niinku me)
Eli, jep, duunia oli Karrilla hoitaa homma haltuun, mut hyvä siit tuli.
Tume oli päätynyt ilman rahaa, ilman avaimia, ilman paitaa, ilman mitään oikeestaan, ensin paikallisiin häihin, kun oli etsinyt Mikeä, ja tämän löytäessään, takaisin samaisiin häihin :D
Kun Antti oli ensimmäiseksi päässyt pyörällä Boathouselle kysymään bunga varauksista, oli Miken vaimo Tip neuvonut ensin menemään kovaa musiikkia kohden, josta oli paljastunut paikalliset häät. Siellä *TOTAALISEN* lost in translation. Paikalliset ei puhu Englantia, saati Suomea. Ja Antti ei ole tunnettu sen Laosin kielitaidosta. Noh, paljon paikallista lao-laoa (pontikkaa), laulamista (Antti lauloi suomeksi mitä mieleentuli biisien päälle. Mutta lieneekö tuolla mitään väliä, Antti kertoi salettiin tunteistaan :P), noh, tästä seuraavaksi etsimään Mikeä koska häntä ei löytynyt vielä kyseisistä häistä.
Mike lopulta löytyi, ja Tume löytää itsensä jälleen samoista häistä.
Lopputulos: Kadonneet aurinkolasit.
-----
Laosilaiset häät on mielenkiintoinen käsite.
Häät jatkuu niin kauan kun niihin tulee väkeä. Aamusta iltaan, illasta aamuun, ja seuraavaan päivään. Aviomies maksaa kaiken. Ja KAIKKI on kutsuttu. Jokainen matkustaja, paikallinen jne.
Voitte nyt alkaa kuvittelemaan millanen kinkeri on ollu ensimmäisenä iltana kyseessä, ja millaista pyöritystä Antti on joutunut kokeen ainoana ulkopuolisena Farangina. (Google: Farang wiki)
Tilanne oli mikä oli, Antti pääsi elävänä perille, tosin erittäin hankalan matkustuksen jälkeen pimeydessä pyörän kanssa ilman mitään. (Btw, koko ilta, ruoat, juomat, juhlat kaikki oli ilmaista. Kunniavieraan ominaisuudessa.... hämmentävää)
Tämä päivä oli se jolloin meidän tuli muuttaa Boathouseen, mutta juuri näistä syistä late checkout oli mahdotonta Phonepasakissa, ja muutenkin.
Anyway, bileet oli rautasia, mukavaa, ja ihastuttavaa.
Seuraava päivitys tulee olemaan ajasta jota vietimme Mike's Bungalowissa. Boathousessa. Halusin jakaa tämän ajan kahteen koska niissä on selkeä kronologinen järjestys ja se on helpompi jäsentää tekstiksi näin kahdessa osassa. Eli tähän joudutaan tyytymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti