Ei sillä et sitä olisi ollut mitenkään häiritsevästi, tai että Phonepasakissa olisi olliut mitään huonosti, ainoa syy miksi nyt haluttiin pois, oli että vieläkään Antti (Tume) ei ollut saanut sitä haaveiden/fantasioiden bungalowiansa mitä oli koko reissun odottanut. Eli Bungalow veden äärellä, ja oma riippukeinu terassilla.
Boathousessa tuo oli täysin mahdollista, ja bungien vuokra per päivä ei myöskään ollut hirveän kallis, senverta siedettävä, että alussa asuimme kaikki omissa bungaloweissa kunnes tila alkoi loppua, ja teimme tilaa muillekkin trävellereille jotta Mike saisi lisää asiakkaita resorttiinsa. Eli sopuli sialle antaa, vai miten se meni.
Noh, tosiaan, muuttopäivä oli jälleen mitä erikoisin. Antti oli aiemmin sopinut että olisimme muuttamassa heti seuraavana päivänä aamusta, ja näin tehtiin. Ainoa huolenaihe oli se että meidän tulisi joko
a) Soittaa Mikelle et tulee hakeen meidät laukkuineen jokiveneellä.
b) Roudata kaikki laukut käsin pitkin polkuja ja reittejä kolmisen kilometriä paahtavassa auringonpaisteessa.
Ei lienee yllätys että soitimme Miken veneellä hakemaan, puhelun hoiti Antti, krapulassa, ja erittäin ERITTÄIN vähäsanaisena.
Nauroin melkeen vedet silmissä Antin krapulalle, en ole koskaan aiemmin nähnyt miestä noin huonona, kaikki vastaukset, myös ne jotka vaatisivat vähän enemmän kuin kaksi sanaa, jotenkin mystisesti lyhentyi yhteen sanaan, tai ehkä kahteen. Oli siinä naurussa pidättelemistä, ikävää Antin puolesta kun oli niin majesteettisen krapulan saanu hoidettua itselleen paikallisissa häissä, mutta eikö sanonta mene jotenkin näin "Sitä saa mitä tilaa."
Eli eli, takaisin tarinaan.
Antti soitti Mikelle, ja sopi että me odottaisimme puolenpäivän aikoihin rannassa jotta Mike löytäisi meidät helposti. Tässäkohtaa pitänee jälleen selvittää hiukan tilannetta.
Antti soitti kuten sanottua, suht krapulaisena ja ihmispelko vahvasti mukana, ja puhelun kesto lienee ollut niin lyhyt kuin se vaan voi olla noissa karmeissa oloissa mitä mies juurikin kärsi. Tämän seurauksena kielenymmärtäminen voi olla hankalaa, en sano että näin olisi käynyt, eiku... itseasiassa, näin siinä tais juurikin käydä.
Nimittäin siinä me rannassa sit venattiin reilu tunti yli sovitun, kunnes minulla ja Karrilla palo käämit ja lähettiin kävelemään sen sijasta että odottaisimme vaan venettä kuin kuuta nousevaa. Tämä muuten oli ensimmäinen kerta koko reissulla kun joku jätettiin yksin jonnekkin ja kaksi lähti vaan etenemään.
Vajaa tunti myöhemmin oltiin perillä Karrin kans hikisinä ja suht hyvissä mielin, vain huomataksemme että Anttikin oli päässyt perille, Miken kyydissä. Miehen olotila oli mikä oli, ja loppupäivän ja yön Antti sit viettikin bungalowissa nukkuen. Mieleenpainuva kommentti oli "Ei tässä muuten mitää, mut ku ihmispelko on niin paha, et ei viittis ees terassilta katsella" tai jotain vastaavaa, hauska kommentti se kuiten oli, ja sitäkin naurettiin vedet silmissä.
Selitys veneen myöhästymiselle oli se, että me emme olleet ollut "beachillä" niinkuin oli sovittu.
Mike oli odottanut saaren ainoalla "rannalla" jossa veneet enemmän ja vähemmän pysähtyy aina kun tiputtaa ja hakee matkustajia. Me olimme Phonepasakin rannassa, joka ei ole "beach", noh, vittuakos siitä, pieni kävely vaan piristää, myöhemmin vaan naurettiin yhdessä että kuinka hankalaa se ois sit ollu käydä katsoon se ranta, ku se vieressä olis ollu, se juuri samainen ranta jolle meidät oli ensimmäisenkin kerran maihin päästetty. Ei olisi vaatinut hirveästi ajatusta käydä se edes katsomassa, mutta itsekullakin ei tänä aamuna hirveästi leikannut, joten... hommat ei menny niinkuin Stromsöössä.
Päivät Mike's Bungalowsissa meni kuin siivillä, naapurin bungamesta King Kong Bungalows (?) tuli myös tutuksi. Naapurin King Kong on muuten saaren ehdottomasti paras ruokaravintola, ei vain meidän mielestä, vaan monen paikallisen länkkärinkin. Lienee hyvä mainita että King Kong ei erikoistu paikallisiin tai Thai ruokiin, vaan enemmänkin länsimaalaisiin, ja avaruuskakkuihin etc. You get my drift.
Avaruuskakkujen salainen ainesosa on myös (ylläri) saatavilla, joten pienellä kyselyllä (ei kannata hirveemmin pelätä) sen saa käteensä vaihtamalla joko 50k, 75k, tai 100k. Perushinta perusjampalle on isoin, kuten arvata saattaa, ja mitä pidemmin saarella olet, ja tutustut paikallisiin, hinta tulee alas. Ja saattaapa joskus käydä niinkin että saat koko homman ilmaiseksikin, näin kävi esim meille kertaalleen. Kaiken kaikkiaan erittäin relax mesta, ja suosittelen erittäin lämpimästi kaikille Don Detillä vieraileville.
King Kong ravintolan ruokamenuun kuuluu skandinaavisia ruokiakin, esim lihamureke perunamuussilla. Ja nyt tulee melkonen pommi. Tuo kyseinen ruoka, oli ehkä parhaimpia lihamurekkeita mitä olen KOSKAAN elämässäni syönyt, tuli joku mummola/nuoruus mieleen.
Se kuuluisa lihamureke <3Yritän nyt tässä blogia kirjoittaessa muistella noita päiviä mitä vietimme Don Detillä, mutta syystä tai toisesta muitaminen on suht hankalaa. Oli paljon naurua, paljon riippukeinussa makoilua, nuotion ääressä istumista jne.
Ah, yksi asia missä olimme mukana, oli nuotioterassin teko. Mike ja Sai rakensivat yhdessä ja meidän pienellä avustuksella aiemmin kertomastani laituri/kala-allas rakennelmasta terassin jossa sitten vietimme aikalailla paljon illoista nuotion loimussa rupatellen, ja kaljaa lipittäen.
Kuvassa takaa vasemmalta lähtien: Mike, Antti, Allekirjoittanut, Tip ja Sai.Don Det itsessään ei sisällä paljoa matkailijalle joka hakee aktiviteettejä tai korkeantason standardeja. Ainoa paikka jonka standardit ovat korkeat saarella on Little Eden, mutta kun paikan näkee, tietää jo heti MIKÄ tai KUKA ei kuulu joukkoon tällä saarella, joten suosittelen lämpimästi että skippaat Little Edenin ja menet syvemmälle saareen, pienenpiin mestoihin. Lähestulkoon kaikissa niissä ei sitä lämmintä vettä ole, ja lattia ei ole kiveä vaan ihan bambua. Ilmastointikin on lähes täysin turha, yhtenä yönä mietin kuinka helvetin mukava sellainen olisi, mutta kun laskee paljonko öitä vietettiin ihan normi tuulettimen viilentämänä, niin en edes nyt maksaisi siitä ilosta et saisin sen ilmastoinnin.
Ne vähät aktiviteetit mitä saarella voi tehdä on:
-Pyöräily (ehdottomasti helpoin ja paras liikkumiskeino saarella)
-Venesafari (Perverssein asia mitä näin koko mestassa... rikkaat läskit jotka asuu Don Khong saarella hotelleissa varaa venematkan, jossa he sitten menevät Mekong jokea alavirtaan kunnes tulee Don Detin alueelle, sit ne vetää sitä helvetin rantalinjaa ja katsoo MUITA trävellereitä kun ne makaa hammockeissansa, ja polttaa tupakkejaan ja juo kaljaa. Vittu mitä paskaa...)
-2 vesiputousta jotka ei tosin ole Don Detillä vaan viereisellä Don Khone saarella.
-Delfiini safari (jossa voi teoriassa nähdä delfiinin evän jossain horisontissa, tai käsittämättömän hyvällä tuurilla jopa ihan lähempääkin pikaisesti tuon mainion nisäkkään)
-Kajakointi
-Tubing (Eli traktorin sisäkumilla alavirtaan lipuen, auringosta ja virvokkeista nauttien.)
-Kalareissuja
-Island Hopping reissut.
Jos nuo kaikki tekee niin siinä nyt ei hirveesti aikaa kulu, mutta itse henk.koht skippasin KAIKEN paitsi tuubauksen joka oli enemmänkin se "pakollinen" juttu kun kerran Mekong joella oltiin. Ja se olikin ihan helvetin kivaa.
Mentiin noin tunti pohjoiseen Don Detiltä, ja lähettiin valumaan alavirtaa. Muutama tupakka ja kalja mukana sitä sit mentiin, kunnes lopulta auringonlaskun aikaan matka oli ohi, ja suunta käännettiin kohti Bountips guesthouse (tämä muuten on Boathousen oikea nimi jos en nyt ihan täysin väärin muista).
Auringonlasku Mekong joella.Don Det tosiaan on erittäin, erittäin rento mesta. Jos et halua tehdä mitään, maata riippukeinussa, juoda kaljaa, polttaa tupakkaa, ja syödä. Tämä on EHDOTTOMASTI sinulle hyvä matkakohde. Me kaikki rakastuimme Laosiin, käsitteeseen laotime, ja muutenkin Don Detin ihanaan ilmapiiriin. Monet kerrat ollaan keskusteltu niin keskenään matkakohteita vertaillen, ja myös muiden matkustajien kanssa paikoista joissa ollaan käyty. Ja näissä keskusteluissa aika monessa on tullut vastaan se että Don Det oli parasta mitä matka on tähän mennessä antanut. Se antoi vähän, mutta se vähä mitä se antoi, oli kultaakin kalliimpaa, nimittäin mielenrauhaa, ja stressitöntä riippukeinussa makaamista, joka käytännössä ilmeni sitten lopulta ilmiönä jossa kukaan ei tarvinut enää kelloa, vaan auringon liikkeistä arvioitiin suurinpiirtein paljon kello on, ja milloin minnekkin tulisi mennä.
Seuraava matkakohde olisi Pakxse jälleen kerran ja lento kohti Bangkokkia, ja sieltä kohti bilesaarta jota myös Koh Phanganiksikin kutsutaan. Tiedossa olisi kaksiviikkoa levotonta bilettämistä ja hurlumhei menoa. I just couldn't wait :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti