Nyt tulee ensimmäinen ongelma. Nimittäin näiltä päiviltä ei ole kuin yksi kuva ja se on alla oleva.
Kuvassa kirjoitetaan postikortteja kotisuomeen uudenvuoden aattona.Joten... niin...
29.12.2012 - 30.12.2012 Me ei varmaan tehty mitään, varmaanki dokattiin jälleen, en vaan pysty yhtään muistamaan mitä helvettiä me ollaan tehty noina päivinä... ei aavistustakaan.
Uutedenvuoden aatto oli suunniteltu niin, että alkaisimme juhlimaan Haad Gruadissa meidän omalla possella johon kuului aiemmin kuvassa esitellyt ihmiset, plus muutama muu, nyt äkkiseltään nimiä tulee mieleen, Andrew, Anthony, Leo sekä Cameron. Illan lähestyessä puoltayötä ottaisimme taksin, ja menisimme saaren suurimpiin bileisiin jonne odotettiin yli 40.000 ihmistä yhdelle ainoalle biitsille, eli Haad Rin beachille.
Haad Rin on kuuluisa juurikin uudevuoden bileistä, jolloin siellä pidetään new years countdown, ja paikalla on isoja trance/house nimiä soittamassa. Olihan siellä esim Infected Mushroomissakin soittanut DJ soittelemassa.
NOOOOOH... mehän myöhästyttiin countdownista, päästiin biitsille ja hukattiin yksitellen toisemme varmaan puolentunnin sisällä.
Välillä biitsillä liikkuminen oli mahdotonta, ja ainoa keino päästä eteenpäin oli raakasti kahlata veteen ja kiertää meren kautta jos halus eteenpäin.
Loppujen lopuksi Antti oli lähtenyt ensin kotiin, ja päättänyt sinne päästyään alkaa jatkaa dokaamista rannalla. Minä tullut kans, mennyt bungalle, huomatakseni että olin ensimmäinen ja minulla ei ollut avainta. Joten pistin nukkumaan omaan riippukeinuun jonka olin asentanut Tylerille nukkumapaikaksi kun hän useampana iltana ei jaksanut känniltään minnekkään liikkua. Ja viimeisena sitten Karri.
Fullmoon partyt oli paskat bileet jälleen kerran, tosin näistä sitä osattiin odottaakkin, mutta pakkohan ne oli itse nähdä jotta voi tähänkin niistä jotain kirjoittaa. Kuvia illasta ei ole ainuttakaan.
Kaikessa mielisairaudessaan Koh Phangan oli raskas saari. Ilman ihania uusia ihmisiä ja hyviä kavereita, se olisi ollut todennäköisesti huomattavasti lyhyempi visiitti. Yksin matkustaessa olisin jatkanut matkaa Koh Taolle jo half-moon partyjen jälkeen.
Mutta sitten taas. Koh Phanganilla oli paljon kaikkea hauskaakin, esim Wipeout rata, jota käytiin Antin kanssa testaan. Laitan siitä pari kuvaa alemmas. Skoottereilla ajelu, ja varmasti myös sukeltaminen, jos joskus oltais edes siitä puhuttu tai sitä pystytty harkitsemaan alkoholin suurkulutuksesta johtuen.
Esterata osottautui minulle mahdottomaksi :D
Samoin myös Antille :DJa niin, ne ihmiset. Jos Koh Phanganilla ei olisi viettänyt noin kauaa, olisi ystävyys-suhteet jäänyt tekemättä. Niin Danin, Vikkin, Andrewin, Cameronin, Tylerin kuin monien muiden joiden nimiä en nyt enää muista. Nämä kaikki teki Koh Phanganista uniikin. Mukavan.
Joten, loppukaneetti voisi olla: Koh Phangan ei ole paikkana mitenkään erikoinen, se mikä tekee Koh Phanganista mahtavan on ihmiset jotka sinne matkustaa, ja ketkä siellä asuu. Tutustu uusiin ihmisiin, avaa sitä omaa sielunmaisemaa muille, ja uskalla olla itsesi.
It's worth it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti